Luonnollinen taipumuksemme kohdatessamme epävarmoja syötäviä on antaa niille hyvä haistelu – yleinen tapa. Silti tiedemies on havainnut tämän käytännön erehtymisen. Ilmeisesti vahvasti hajuaisteihimme luottaminen ruoan tilan mittaamisessa ei ole tarkin tapa.
Vaikka saatammekin ymmärtää tämän epätarkkuuden, on edelleen yleistä, että käytämme hajuaistiamme määrittäessään kyseisten esineiden syötävyyttä, erityisesti jääkaappiemme sisällä. Tämä taipumus johtuu viimeisten käyttöpäivien epätäydellisyydestä, mikä voi osoittautua toivottua vähemmän luotettaviksi, erityisesti uudelleensuljettavia elintarvikkeita varten. Joten mitä vaihtoehtoisia toimenpiteitä meidän tulisi harkita?
Älä luota hajuaistiisi
Kun kohtaat perheenjäsenen jättämän avoimen mortadella-astian, vaisto haistella siivua ja mitata sen välittämiä tuntemuksia saattaa tuntua järkevältä liikkeeltä. Tämä käytäntö ei kuitenkaan ole niin hyödyllinen kuin miltä se saattaa näyttää. Vaikka on yksittäisiä tapauksia, joissa tuoksutesti saattaa antaa käsityksen, niitä on vain vähän. Näin ollen suhteellisesti tarkasteltuna on varsin pieni todennäköisyys, että nenämme ovat tarkkoja elintarvikkeiden laadun ilmaisimia.
Ruoassasi olevat mikrobit
Bakteerit ja mikrobit voivat löytää tiensä ruokaamme eri syistä. Tietyissä tapauksissa niiden läsnäolo on hyödyllistä, eikä se välttämättä tarkoita pilaantumista. On tärkeää ymmärtää, että nämä mikrobit voivat myös lähettää erilaisia aromeja. Esimerkiksi leivän leivonnan ihastuttava tuoksu on seurausta hiivan toiminnasta.
Ruokamikrobien aiheuttamien hajujen voimakkuus korreloi niiden väestönkasvun kanssa. Tietyissä tapauksissa, kuten maito, hajuaistimme voi havaita ongelmia, mikä saattaa säästää meidät ei-toivotuilta seurauksilta. Nenän roolista tulee ratkaiseva esimerkiksi vanhassa maidossa, jossa monet bakteerit voivat levitä, jolloin voimme välttää mahdolliset riskit. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin poikkeuksellisia ja harvinaisia. Tutkija Matthew Gilmour väittää, että pelkästään hajuun luottaminen ruoan syötävyyden määrittämisessä on epäluotettava tekniikka. Se ei pysty erottamaan haitallisia bakteereja, kuten salmonellaa tai listeriaa, mikä on rajoitus kapealla mahdollisuuksien alueella.
Käytännössä on käytännöllisempää arvioida kyseisen ruoan ulkonäköä. Mikrobit ja bakteerit eivät ainoastaan vaikuta ruoan kuntoon ja tuottavat joskus epämiellyttäviä hajuja, vaan myös muuttavat sen visuaalisia ominaisuuksia. Tämä johtuu siitä, että bakteerit kuluttavat ruokaa, mikä johtaa huomattaviin muutoksiin. Esimerkiksi liha voi tummua väriltään tai siinä voi olla valkoisia pilkkuja ja muita visuaalisia vihjeitä, jotka voidaan havaita paljaalla silmällä.
Gilmourin mukaan ruoan tuoksuminen epävarmassa tuoksussa on rajallista. Hän kannattaa sen sijaan panosten kanavoimista elintarvikkeiden säilytyskäytäntöjemme parantamiseen. Ilmatiiviiden astioiden tai laadukkaiden muovien käyttö varastointiin voi osoittautua keskeiseksi, mikä vähentää toistuvien haiskaustestien tarvetta ruoan tuoreuden määrittämiseksi.
